TUNTURIKYLÄ
MUOTKAN
RUOKTU
Naisten
kalastus- ja retkeilyviikko elokuussa v. 2003
Historian kolmas naisten kalastus- ja retkeilyviikko toteutui Muotkan Ruoktussa elokuussa 2000. Osallistujia oli neljä,
Kati, Riitta, Päivi ja Leena. Leena oli kalastellut ennenkin, mutta muut olivat aivan vihreitä kalastajia, mutta sitä innokkaampia
kokemaan kaiken, mikä vastaan tuli! Kaikki onnistui loistavasti, säätkin suosivat ja osallistujat olivat niin tyytyväisiä,
että merkkasivat allakkaan jo ensi vuodenkin viikon ja aikovat tulla myös! Kaikkien mielestä mukavaa oli, kiva porukka ja
erityisesti Oula.
Ohjelma sisälsi kalastuksen lisäksi sopivasti myös retkeilyä ja muuta mukavaa. Kalastusta ei siis otettu tiukkapipoisesti vaan
niin kuin hyvältä tuntui. Ohjelmaa oli nytkin niin paljon, että kulttuuriretket saivat odottaa seuraavaa kertaa, nyt kaikki halusivat
kalastella ja mikäpä siinä, kun kalaakin tuli sievoisesti ja isojakin!
Ohessa lyhyt yhteenveto siitä, mitä viikon aikana tehtiin. Ohjelmahan muokataan aina osallistujien kiinnostuksen ja tietenkin
myös sääolosuhteiden mukaan.
Saaliskaloja nautittiin eri muodoissaan sekä päivällä kalastuksen lomassa että iltaisin saaliin käsittelyn jälkeen.
Oppaana kalastusretkillä oli pääasiassa Oula, Hans-isäntä keskittyi opettamaan ja neuvomaan solmujen teossa ja vieheiden valinnassa
ja Leena oli oppaana pidemmillä päiväretkillä. Hans ja Oula olivat leppoisat ja kärsivälliset opastajat kalastuksen moninaisissa
lajeissa ja loivat viikolle mukavan tunnelman yhteisiin hetkiin sekä kalastusretkillä että illanvietoissa.
Molemmat ovat armoitettuja jutunkertojia, joten hauskaakin oli koko ajan.
1.
päivä
Perhonheiton ja virvelin käytön kuivaharjoittelua Muotkan "lentokentällä" Oulan opastuksella (myös Oulan koirat Čebo ja Tilhkku
pyörivät innoissaan mukana. Iltapäivällä uskaltauduttiin jo Peltojoelle kokeilemaan opittuja taitoja. Ennen iltaa osa porukasta
käväisi ”sinisen reitin” polkua pitkin Jeageoaivilla ja loput virvelöivät Peltojoen alajuoksulla.
Kalaa ei tullut, vesi oli joessa kovin vähissä ja lämmintäkin se oli.
Vaikka saalista ei tullutkaan, perhovavan käsittely alkoi jo sujua!
Illalla saunottiin ja ruokailtiin.
Eka kertaa Peltojoella heittelemässä.
1.
päivä
Tiistaista tulikin jännittävä päivä, päätettiin nimittäin lähteä Luomusjärvelle/Pyhäjärvelle verkkokalaan. Matkaan lähdettiin
Ailikkaan aidan kämpältä Oulan Punaisella Pantterilla , Volvo Laplanderilla. Vaiherikas retki sai nimen Oulan Safari!
Oli se sanoinkuvaamatonta menoa, kun hurruutettiin pitkin tunturikankaita, yli jokien ja poikki järvien, välillä melkoisesti kallistellen.
Muutamat vastaan tulevat vaeltajat jäivät suu auki katsomaan, että mikä siinä meni. Pääosa porukasta käveli loppumatkan harjun yli
Pyhäjärvelle sillä välin, kun Oula ja Leena hakivat veneen ja ajoivat sen ja verkot kalastuspaikalle.
Perillä jokainen osallistuja sai vuorollaan käydä Oulan kanssa laskemassa ja nostamassa verkot. Kyllä se Oula oli kärsivällinen meidän
tumpeloiden kanssa! Sillä välin toiset virvelöivät, tekivät nuotiotulet ja keittivät kahvit. Siikaa tuli ihan mahdottomasti, noin 30 kg
ja Oula oli tyytyväinen ja tietenkin me kaikki muutkin.
Kalojen perkausta harjoiteltiin jokaisen verkonkokemisen jälkeen ja perkaaminekin alkoi jokaiselta sujua mainiosti. Nuotiolla
paistettiin tikkukalaa ja se se vasta herkullista olikin. Nuotiolla huomattiin, että Päivillä oli mukana ”ensikertalisen merkki” eli
muovikuksa. Päätettiin, että asia korjataan heti Muotkalla!
Paluumatkasta muodostui dramaattinen, kun Volvo yhtäkkiä pysähtyi. Oula keksi syyn, ei saa bensaa jostain syystä ja keksi myös
tavan, miten edettiin: juottamalla Volvolle bensaa suoraan bensaletkuun korkillinen kerrallaan.
Kisan nimi oli ”korkillisella pisimmälle” ja jossain kohtaa Oulankin huumori oli koetuksella, kun korkillisella saatiin aikaiseksi vain
yksi ”kiekaisu”. Mutta sitten yhtäkkiä Volvo lähti liikkeelle entiseen malliin. Oli ilmeisesti ollut vain joku roska bensan joukossa ja
se liikahti pois ja taas
jatkettiin matkaa! Se oli mielettömän
hieno retki!
Illalla taas saunottiin ja syötiin.
Siikasaalista Pyhäjärveltä!
Tikkusiikaa Pyhäjärvellä!
Varausteet pakataan Laplanderiin.
2.
päivä
Keskiviikkona aamupäivällä virvelöitiin Muotkan lähellä olevalla lammella ja saaliiksi saatiin ahvenia.
Virvelöinti sujui jo kuin vanhoilta tekijöiltä.
Iltapäivällä pakkauduttiin Leenan autoon ja lähdettiin Karasjoelle kulttuurimatkalle, Hans toimi oppaana.
Käytiin käsityömyymälöissä ja kaupoissa.
Paluumatkalla tutustuttiin Karigasniemeen ja Kalastajan majataloon. Paluumatkalla kerättiin mahtava tattisaalis,
josta tehtiin muhennos iltaruuan kanssa.
Muotkalla syötiin tällä kertaa laavun nuotiotulella paistettua, itse pyydettyä siikaa, omatekoista tattimuhennosta ja
Norjasta ostettuja herkkuja. Sanomattakin lienee selvää, että se oli hyvää!
Hanssikin keräsi sieniä, poron ruokaa…
3.
päivä
Torstaipäivä oli uistelupäivä Aksujärvellä. Lähdettiin kahdella veneellä koko päiväksi lillumaan hienolle Aksulle.
Riitalla kävi tosi mahtava tuuri (tai taitoahan se jo oli), hän sai 1,7 kg:n taimenen!! Ja onnistui vielä Oulan neuvoin saamaan sen
veneeseen. Kaikki muutkin saivat taimenta, mutta pienempiä. Katikin sai ison kalan, 1,5 kg:n hauen! Mahtavia kalanaisia!
Oula laittoi myös verkot ja ne koettiin ennen päiväkahville menoa. Ja nuotiolla keitettiin verkoista saatua reeskaa rantakalana.
Ja sekin vei kielen mennessään!
Illalla paistettin laavussa omaa saalista, se osa, mitä ei otettu mukaan kotiin.
Riitan iso taimen Aksulta!
Saaliinkäsittelyä Aksulla.
4.
päivä
Osa joukosta teki retken Lahtisen huvilalle, n. 9 km päähän Muotkalta ja osa lähti Ivaloon. Kalastuksesta pidettiin taukoa, sen sijaan
osa joukosta keräsi kaarnikoita, Leena huolsi Lahtisella kamiinan liesimustalla. Lahtisella tietenkin tehtiin nuotiokahvit ja syötiin eväitä.
Illalla syötiin poronkäristystä, sitä Suomen parasta. Ja iltaa istuttiin laavussa.
5.
päivä
Lauantaina lähdettiin kipuamaan Karigasniemen Ailigas-tunturille ja ihailtiin mahtavia maisemia.
Paluumatkalla virvelöitiin ”Pesulammessa” (lammen nimen tarinaa ei kärsi tässä kertoa….!).
Ruokailun jälkeen kokoonnuttiin laavuun ja jokainen sai tehdä Oulan opastuksella itselleen perhon.
Jokaiselta sekin onnistui, kiitos taas Oulan kärsivällisyyden!
Ailikkaan huiputus
6.
päivä
Niin oli ollut kiireistä, että ei oltu ehditty vielä solmuja opetella. Mutta porukka oli niin innokasta, että vielä viimeisenä aamuna
pyydettiin Oulalta solmutunti. Ja taas Oula opetti kärsivällisesti yhä uudelleen ja uudelleen, että tuosta läpi ja tästä vedetään.
Ei voi mitään, viikko oli lopussa ja edessä haikeat lähtöhalaukset, mutta ensi vuonna tullaan uudelleen kertaamaan!!
Jokaisella oli kotiinviemisinä kalaa ja oma tekemä perho ja vielä kaiken kukkurana Hansin antama diplomi – taimen-pinssi!
Kaikilla oli tosi mukava viikko, kiitokset Hansille ja Oulalle.
Perhonsidonta alkamassa.
Osallistujien valmiit perhot!
Oulan solmutunti
Kiitokset
Oulalle!
KALASTUS ON KIVAA, VARSINKIN HANSIN JA OULAN OPASTUKSELLA.
TULKAA MUKAAN ENSI ELOKUUSSA!!
